YLEISVAIKUTELMA: Kevytrakenteinen ja kevytluustoinen, aristokraattisen näköinen. Korkearaajainen rungon pituuteen verrattuna, aina ryhdikäs, valpas ja älykäs. Pystykorvainen, ryppyotsainen pää ylväästi pystyssä ja niska kauniisti kaareva. Syvä rintakehä, vatsaviiva selvästi kohoava ja häntä tiiviisti kiertyvä. Gasellimaisen viehättävä ja sopusuhtainen.
OMINAISPIIRTEET: Haukkumaton, mutta ei mykkä. Rodun oma erityinen ääntely muistuttaa naurun ja jodlauksen sekoitusta. Kaikin tavoin huomattavan siisti.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Älykäs, valpas ja itsenäinen, kuitenkin omistajaansa kiintyvä. Voi olla vieraita kohtaan välinpitämätön.

PÄÄ

KALLO-OSA: Tasainen, kauniisti meislautunut ja keskileveä, kapenee kirsua kohti. Etäisyys niskakyhmystä otsapenkereeseen on hieman suurempi kuin otsapenkereestä kirsun kärkeen. Kallon sivut kapenevat tasaisesti suupieliä kohti, jolloin posket näyttävät kuivilta. Kun korvat ovat pystyssä, otsassa on runsaasti ohuita ryppyjä, sivurypyt ovat toivottavat, eivät kuitenkaan niin runsaina, että muodostuu löysää leuanalusnahkaa. Rypyt ovat pennulla selvemmät kuin aikuisilla; kolmivärisillä varjostuksen puutteessa vähemmän selvät.
OTSAPENGER: Vähäinen.
KIRSU: Mieluiten musta.
LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat vahvat. Täydellinen ja säännöllinen leikkaava purenta, joissa yläetuhampaat peittävät tiiviisti alaetuhampaat ja ovat kohtisuorassa leukoihin nähden.
SILMÄT: Tummat, mantelinmuotoiset, vinoasentoiset. Ilme on etäinen ja melko salaperäinen.
KORVAT: Pienet, teräväkärkiset, pystyt ja hieman eteenpäin kallistuneet, ohuet ja korkealle kiinnittyneet, korvan kärki on lähempänä kallon keskustaa kuin korvan tyven ulkoreunaa.

KAULA: Pitkä ja vahva olematta paksu, kauniisti kaareva, kurkun tyvestä hieman täyteläinen muodostaen niskaa korostavan jalon kaaren. Kaula on kauniisti lapoihin liittyvä, joten pää on ylväästi pystyssä.

RUNKO: Sopusuhtainen.
SELKÄ: Lyhyt ja suora.
LANNE: Lyhyt.
RINTAKEHÄ: Rintakehä on syvä ja poikkileikkaukseltaan soikea. Kylkiluut ovat kaarevat.
ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on selvästi kohoava.

HÄNTÄ: Korkealle kiinnittynyt, pakaroiden kaari ulottuu hännän kiinnityskohdan taakse antaen takaraajoille lisää ulottuvuutta. Häntä kiertyy tiiviisti lantioita vasten lähelle reittä muodostaen yksin- tai kaksinkertaisen kierteen.

RAAJAT

ETURAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat ja kevytluiset. Kylkiluiden, kyynärpäiden ja eturaajojen muodostama linja on edestä katsottuna pystysuora, jolloin eturinta on keskileveä.
LAVAT: Viistot, taakse sijoittuneet ja lihaksikkaat, eivät kuitenkaan liioitellut.
KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rintakehän myötäiset.
KYYNÄRVARRET: Erittäin pitkät.
RANTEET: Joustavat.
VÄLIKÄMMENET: Pitkät ja suorat.
KÄPÄLÄT: Pienet, kapeat ja tiiviit. Päkiät ovat korkeat, varpaat selvästi kaareutuvat ja kynnet lyhyet.

TAKARAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat vahvat ja lihaksikkaat.
POLVET: Kohtuullisesti kulmautuneet.
SÄÄRET: Pitkät.
KINTEREET: Matalat, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.

LIIKKEET: Raajat liikkuvat suoraan eteenpäin reippain, pitkin , väsymättömin ja vauhdikkain askelin.

NAHKA: Hyvin joustava.

KARVAPEITE

KARVA: Lyhyttä, sileää, pinnanmyötäistä ja erittäin hienolaatuista.
VÄRI: Puhdas mustavalkoinen; punavalkoinen; mustavalkoinen, jossa parakinruskea maski ja merkit silmien yläpuolella: parakinruskea - valkoinen. Valkoista tulisi olla käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Valkoiset raajat, otsapiirto ja kaulus ovat sallitut.

KOKO JA PAINO

SÄKÄKORKEUS: Ihanteena urokset 43 cm, nartut 40 cm.
PAINO: Ihannepaino uros n. 11 kg, nartut 9,5 kg.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

SukutaulunißKlikkaa

Vauhdikkaisiin harrastuksiini kuuluu kiistattomana ykkösenä agility.Sitä olen harrastanut parisen vuotta. Virallisiin kisoihin en ole vielä osallistunut, mutta se johtuu ainoastaan siitä, kun omistajani jänistää. Minähän olisin jo aivan valmis suurille areenoille. Tavoitteeksi on nyt sitten kilpailullisessa mielessä otettu ensikesä. On minulla jo kilpailukirjakin ja mitattukin mut on. Todettiin miniksi. Onneksi!
Nykyään harrastuksiini kuuluu myös TOKO, eli tottelevaisuus koulutus. Olenkin edistynyt hurjaa vauhtia, ja edennyt muutaman harjoittelukerran jälkeen kilpailevien ryhmään. Se on minusta ihan hauskaa vaihtelua nopeatempoiselle agilitylle. Sannan ihmeeksi pidän siitä kovasti, ja olenkin jo osoittanut taitojani varsin kehuttavasti.
Olenhan mä näyttelyissäkin käynyt, varsinkin nuorempana, mutta ei tuo omistaja oikein jaksa enää kiinnostua niistä. No aika tylsäähän niissä olikin. Tämä on vain minun mielipiteeni, joten älkää ihmiset loukkaantuko!

Vapaamuotoisempiin harrastuksiini kuuluu omistajan lenkitys (sitä pitää taluttaa, ettei se vaan eksy. Ei se kuitenkaan kotiin osaisi). Rakastan myöskin tumppujen riepottelua ja varsinkin niiden piilottamista. Siitä olenkin saanut kuulla muutaman kerran kitkeriäkin huomautuksia... Rakastan lämmintä. Näin talvisin lempipaikkani kotona onkin takan edessä. Ulos ei kyllä huvita lähteä, mutta kyllä minut sinne välillä sitten kannetaankin. Inhoan kylmää ja märkää. En voi kuvitella mitään sen vastenmielisempää kuin loskakelit keväisin. Sitä en ymmärrä, miksi tällainen päiväntasaajan lämpötiloihin tottunut koirarotu tarvitsi tuoda tänne Pohjolan antarktisiin oloihin! No ehkä tuo oli liian rajusti sanottu, mutta mieluummin lekottelisin hiekkadyyneillä kuin naapuritalon pihan lumikinoksissa...Onhan minulle hankittu sellainen kurapukukin, mutta mieluummin jätän sen käyttämättä. Ei sitä ainakaan ilman tappelua laiteta! Sen verran jokaisella aristokraattisella koiralla pitää olla omanarvon tuntoa.

Vaikka olenkin basenji olen silti ajokoira... Tämä äskeinen lauseeni selittyy vauhdikkaimmallani harrastuksella; autonajolla! Uskokaa tai älkää, minä rakastan autossa olemista. Lisäksi minun on pakko saada aina istua kuljettajan sylissä. Saan joskus huvittuneita katseita osakseni, varsinkin liikennevaloissa. Olen jo kuitenkin sen verran kokenut kuski, että tajuan hipsiä vähin äänin takapenkille nähdessä "mustamaijan" tai kuullessani huudahduksen "POLIISI TULEE!" Autolla ajossa minulla on yksi pahe. Tykkään soitella torvea! Kuljettaja saa kuulemma hävetä silmät päästään, kun päätän yhtäkkiä nousta takajaloilleni seisomaan ja painaa kaikin voimin etutassuillani torvea! No, yleensähän ihmiset tulevat kiukkuisiksi, koska luulevat kuskini soittelevan torvea. Mutta eiköhän pieni jäynä ole aina paikoillaan...
Ehkä noloimpia harrastuksiani on roskisten penkominen. Sieltä saattaa löytää mitä tahansa herkullista naposteltavaa! Siitä tulikin mieleeni siviilipuolen harrastuksista kirkkain ykkönen; syöminen. En voi käsittää, miksei omistaja voi antaa minulle aina ruokaa, kun sitä pyydän. Eihän koiria saa pitää nälässä! Mielestäni olen ihan "sutjakka plikka". No, tutkimattomat ovat omistajain tiet...

Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Yksi toimenkuvistani. Minun 3-vuotis synttärini.

Se oli varmaan ruokakello... Minun ensimmäinen talveni.

. "Katson autiota hiekkarantaa..." (minä Kalajoen hiekkasärkillä).

Etuprofiilini... Minä ja Nekku leikkimässä ennen lähtöäni.

"Leijonaa mä metsästän..." "Sain tosi suuren... mrrrr !!!"

Osaapas aurinko lämmittää tänään. Äiskä ja me pennut.

Minä ensimmäisen virallisen pentunäyttelyni jälkeen.

Kattokaas tätä ravia ja askellusta... Minä, Ido sekä Topi
Kalajoella.

Hups... kraka on vähän vinossa.Hellouuuuu!!!!

"I feeeeeeeeel good......."Kukkulan kuningas... (lempiesteeni!)

"Voi että mä löysin hyvän hajun!"

"Minä sitten rakastan näitä pyöräretkiä!"

Laumaani eli perheeseeni kuulu; isä, äiti, "virallinen omistajani" Sanna ja Luru-kaniini. Luru on jo varsin vanha kaniksi. Se täyttää maaliskuussa jo yhdeksän vuotta! Me tullaan Lurun kanssa hyvin toimeen, vaikka minun leikkini tuppaavatkin olemaan välillä turhan rajuja vanhalle herralle. Luru-raukkaa kun vaivaa vielä kaihikin, ja se on sokea. Päivät pitkät minä sitten makoilen kotosalla kun laumani paiskii töitä leipäni, öhöm, LEIPÄMME eteen... Joskushan tietty tuntuu yksinäiseltä, mutta loppujenlopuksi pidän siitä kun saan olla omissa oloissani. Kuitenkin illalla pidän huolta siitä, että minut sitten kanssa huomataan!
Laumaani liittyi uusi jäsen kesällä -99. Sanna ja Tero toivat kesälomareissultaan pienen kolmiviikkoisen kaninpoikasen. Se ristittiin Teemuksi. Myöhemmin Teemu osoittautui tytöksi...
Mutta ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun meidän perheessä annetaan tytöille pojan nimeä! Sannalla on ollut gerbiili-tyttö ja sen nimi oli Urpo...

Nyt aion kertoa teille ystävistäni. Minulla on oikeastaan aika paljon ystäviä, vaikkei kyllä yhtään rotukollegaa. Se johtuu ainoastaan siitä, ettei näillä nurkilla asu yhtään toista basenjita. Ystävä, jota näen ehkä useimmiten on Donna-koira. Se on jo nykyään aika paljon minua isompi, vaikka onkin pentu. Sen kanssa me tullaan juttuun aika hyvin, mutta välillä mulla menee hermot siihen, kun se rupeaa haukkumaan.

Minulla on myös yksi "poikaystävä". Hän on nimeltään Dino ja rodultaan Jackrussel-terrieri. Dino on mua vähän pienempi, joten sitä mun on helppo pomottaa...

Tämä taitaa olla noloa koiralle, mutta minä pidän kissoista. Erityisesti mummulan Nalle-kissasta. Nalle onkin jo vanha, mutta aina se kuitenkin jaksaa leikkiä mun kanssa, kun me mennään sinne kylään. On mulla muitakin kissakavereita kuten esimerkiksi Iines. Kaikki kissat vaan eivät pidä meistä koirista!

Senni ja Donna painimassa.